Thursday 9 June 2011

Sairaalloisen lihavasta anorektikoksi

Eilen ainakin aamulehti ja stara kirjoittivat teinitytöstä, joka oli Britannian lihavin teini painaessaan 215 kiloa 16-vuotiaana. Suomenkielisessä artikkelissa ei paljon tietoa herunut, mutta Brittiläinen DailyMail kertoo asiasta enemmän kuvien kera.

""16-vuotiaana Malissa painoi 215 kiloa (bmi 72). Lääkäreiden mukaan hänen olisi laihdutettava 130kg tai hän voisi kuolla muutamassa kuukaudessa. Hänen terveytensä oli siinä pisteessä, että hänen oli pakko käyttää happimaskia öisin, lääkärit lopulta myönsivät, että 13 000 euron mahalaukun ohitusleikkaus olisi hänen viimeinen mahdollisuutensa normaaliin elämään. Ennen leikkausta Malissa söi päivittäin 15 000 kaloria. Operaation jälkeen hän pudotti 140 kiloa puolessatoissa vuodessa, löysi uuden työpaikan, poikaystävän ja sosiaalisen elämän.  


Lääkärit ovat neuvoneet Malissaa syömään 500-1000 kcaloria päivässä operaation jälkeen, mutta syöminen on muuttunut niin epämiellyttäväksi, että hän pystyy syömään vain pehmeitä vihanneksia, saaden suurinpiirtein 300 kaloria päivässä. Ajatus syömisestä saa hänet voimaan pahoin ja hän mielummin kuolisi, kun pakottaisi itsensä syömään. Ironista onkin, että ennen tyttö, joka pystyi syömään 15 Mars kingsize suklaapatukkaa samalta istumalta taistelee nyt anoreksiaa vastaan. Lääkärit ovat varoittaneet, jos hän ei rupea syömään, hänellä on vain kuusi kuukautta elinaikaa jäljellä. Nyt 21-vuotiaana, 173cm pitkä Malissa painaa vain 50 kiloa. Erään psykologin mukaan mahdollisia lihavuuteen johtaneita psykologisia syitä ei ollut mahdollista parantaa ohitusleikkauksen avulla. Mahdollisesti hän on niin peloissaan lihovansa uudelleen, ettei anna itsensä syödä. ""




Tuossa tiivistelmäni hänen tarinastaan. En tiedä välttämättä kutsuisinko häntä anorektikoksi, sillä luultavasti hän söisi, ellei se olisi niin epämukavaa. Järkyttävästä lihavuudesta ja nopeasta painonpudotuksesta johtuen hänen ihonsa on todella ryppyinen ja löysä, joten tämä ei varmasti ainakaan nosta hänen itsetuntoaan, vaikka hoikka olisikin. Toivottavasti tuo kuva ei järkyttänyt ketään pahanpäiväisesti.

Miehen pakkomielle

Mies on viimeaikoina yrittänyt ehkä provosoida minua tai saada minut tuntemaan pahaa oloa. Yritän olla välittämättä hänen kommenteistaan ja olla, kun en olisi kuullut tai nähnyt mitään. Jos menemme ulos yhdessä, hän näkyvästi katsoo toisten naisten perään ja kertoo mielipiteitään heidän vartaloistaan. Häntä varmasti nolottaa kulkea ihmisten ilmoilla minun kanssani. Ymmärrettävää. Kun katsomme televisiota hän kommentoi musiikkivideon, tv-ohjelmien ja mainoksien naisia ja heidän vartaloitaan. Usein salaa painan mieleeni minkälaisista naisista hän pitää ja hänen viimeisin kommenttinsa oli tästä videolla esiintyvästä tanssija-mallista. Hänen unelmiensa nainen. Hänen nimensä on Bella Gonzalez. 162cm/51kg ja 81-55-86.. Kapea vyötärö...







  
Valitettavasti en taida tuollaista rintamusta ja perää saada muuta kun kirurgilta :D

Saturday 4 June 2011

Liikuntaa


Olen aina ollut isokokoinen ja en tiedä miltä tuntuu olla hoikka taikka normaalipainoinen. Tuntuuko olo silloin kevyeltä? Miten muut ihmiset kohtelevat laihaa ihmistä? Miltä tuntuu urheilu normaalipainoisena? Haluan jotain, mistä minulla ei ole hajuakaan. Ajattelen jatkuvasti ulkomuotoani ja inhoan vartaloani. Se estää minua tekemästä monia asioita, sillä en pysty olemaan ajattelematta läskejäni ja kuvittelen, että kaikki ihmiset katsovat minua ja ajattelevat, että ompa tuo läski. 
 Haaveilen pystyväni juoksemaan pitkiä matkoja. Tuntuu, että olen rapakunnossa, vaikka olenkin aina urheillut, koostani huolimatta. Lempiurheilulajejani ovat pyöräily, tennis, uinti, hölkkä, kuntosalilla crosstrainer ja soutaminen, lisäksi ryhmäliikuntatunneista vesijumppa, spinning ja tanssit. Urheilen päivittäin. Pyöräilen töihin, johon kuluu päivittäin yhteensä tunnin verran sen lisäksi töissä kerään askelia olemalla jaloillani koko päivän. Tuon hyötyliikunnan lisäksi yritän raahautua vielä salille 2-5 kertaa viikossa.