Olen 23-vuotias. Syömisongelmani alkoivat kymmenen vuotta sitten. Kun olin 13-vuotias muutimme uudelle paikkakunnalle ja uudessa koulussa minua kiusattiin ja olin todella yksinäinen, ahmin salaa iltaisin omassa huoneessani. Seuraavien vuosien aikana painoni kohosi suurinpiirtein kymmenen kilon vuosivauhtia. Välillä olen yrittänyt laihtua nälkäkuureilla, pillereillä ja ties millä, mutten koskaan päässyt kovin pitkälle. En kai muuten olisi tässä, jos olisin onnistunut. Lihoessani olen saanut kuulla ties minkälaisia kommentteja vartalostani, mutta ylensyöjänä niistä aiheutunut paha olo aiheutti vain lisää ylensyöntiä. Hirveä kierre. Siitä olin päästävä ulos. Sitten vain, päässäni naksahti ja laihdutus oli alkanut. Tällä hetkellä olen laihtunut lähes 40kiloa, mutta se on vasta alkua. Tasaista ei menoni suinkaan ole ollut, välillä käydään sivuraiteilla, mutta uskon pääseväni perille voittajana.
Olen työssäkäyvä ja naimisissa. Työni saa minut masentumaan ja tuntuu, että työpaikallakin olen hyljeksitty. Avioliittokaan ei ole kovin vakaalla pohjalla tällä hetkellä. Välillä tuntuu, että rakastan miestäni niin paljon, kun kukaan voi koskaan ketään rakastaa enkä voisi elää ilman häntä, välillä kadun naimisiinmenoa ja haaveilen toisista miehistä, koska tuntuu, että mies on epäkohtelias, tunteeton ja välinpitämätön. Kaikista vaihtelevista tunteista ja joskus epätoivostakin huolimatta rakastan häntä. Mies on kuitenkin osasyy laihdutukseeni. Kun tapasimme olin XXL-kokoinen, mies kuitenkin rakastui persoonaani mutta hän on sanonut ettei ole yleensä kiinnostunut lihavista naisista, mikä on tietysti ymmärrettävää. Hän ei tällöin kuitenkaan painostanut minua laihduttamaan. Kun nyt kuitenkin olen laihtunut, on mieskin ruvennut kommentoimaan. Muutama viikko sitten ratkesin ahmimaan pidemmäksi aikaa ja sain kiitokseksi muutaman lisäkilon. Mies oli ihan tyrmistynyt miten saatoin tehdä tällä tavalla, hän jopa uhkasi mennä etsimään laihan naisen, jonka kanssa harrastaa seksiä ,jos en laihdu. Sain tarpeekseni ja päätin laihduttaa niin kauan, että mies saa ruveta hätistelemään miehiä ympäriltäni. Lapsellista tai ei, haluan tehdä hänet kateelliseksi ja olen kostonhimoinen, haluan näyttää hänelle ja kaikille muillekkin, jotka ovat sanoneet ikäviä kommentteja, mihin pystyn eikä minua niin vain pompotella.
Mietin tänään töissä erään työkaverin ikävän kommentin jälkeen, että... olen tullut vahvemmaksi. Tällä kertaa aion hyökätä takaisin. Niin työelämässä kuin parisuhteessakin, the game has just begun.
